Kotimainen valkosipuli ja hunaja Kainuusta

Tuotteiden juuret pohjoisen valossa ja viileydessä.

Roemakka on olemassa heille, jotka haluavat valita jäljen jättäviä makuja. Vahvoja makuja joko rakastetaan – tai ei voida sietää. Tarjoamme tuotteita, joiden avulla nostat perusruoan tasoa ilman suorittamista tai monimutkaisia reseptejä.

Tältä sivulta löydät tietoa kasveistamme ja siitä, miten nämä pohjoisen olosuhteissa kasvaneet raaka-aineet toimivat ruoanlaitossa, luonnontuotteina tai hyvinvoinnin tukena.

Miksi valita kotimainen tuote?

Viljelemme kaikki kasvit ilman kemiallista kasvinsuojelua tai kemiallista lannoitusta. Tuotteen matka pellolta pöytään on yrityksen omissa käsissä. Matka on lyhyt ja avoin, ja jokaisen tuotteen alkuperä on todennettavissa.

Kainuun valoisat kesäyöt ja rehellinen talvi ovat valkosipulin ja ruusujuuren kasvulle hyväksi. Trooppinen inkivääri haastaa eniten viljelijää. Se sopii erinomaisesti täydentämään kasvitrion niin maun, mutta myös tuotteiden ominaisuuksien kautta.

Tuore inkivääri tule valikoimaan lähivuosina. Ruusujuuret ovat jo kasvamassa. Satoikään ne tulevat muutaman vuoden kuluttua.

---

Kotimainen valkosipuli

Roemakassa kasvatetaan useita eri valkosipulilajikkeita, jotka eroavat toisistaan kynsien määrän ja maun voimakkuuden suhteen. Kotimainen valkosipuli on maultaan voimakas. Pienempi määrä kotimaista valkosipulia riittää antamaan runsaan maun.

Miten kotimainen valkosipuli kasvaa?

Roemakassa kasvatetaan talvivalkosipulia, joka istutetaan maahan syksyllä ennen routaa. Talvi antaa istukkaalle luontaisen kylmäkäsittelyn. Valkosipuli on pitkän päivän kasvi, ja se hyötyy Kainuun valoisista kesäöistä.

Roemakassa satokausi alkaa jo juhannuksen tienoilla. Ensimmäiset valkosipulit nostetaan syöntiin kokonaan kevätsipulin tapaan syötävinä varsina. Seuraavan erikoiserän muodostavat kukkavarret eli skeipit. Näiden jälkeen valkosipulia päästään nauttimaan tuoreena, ja elokuun lopulta eteenpäin kuivattuna.

Valkosipulin käyttö

Valkosipulia voidaan käyttää tuoreena. Satokausi alkaa kevätsipulin tapaan naatteineen syötävästä sipulista. Skeipit, eli kukkavarret voidaan syödä tuoreena tai säilöttynä. Tuoreena valkosipulia voi nostaa pitkin kesää aina sen tuleentumiseen, eli valmistumiseen asti. Lisäksi kynsistä voi kasvattaa versoja pitkin talvea.

Valkosipulia käytetään ruoanlaitossa ja leivonnassa murskattuna, viipaloituna ja pilkottuna. Sen maku pehmenee, kun valkosipulin paahtaa kokonaisena uunissa. Valkosipulista voidaan valmistaa erilaisia säilykkeitä, kuten täyttää purkki kokonaisilla kuorituilla valkosipulin kynsillä ja hunajalla.

Kansanlääkinnässä valkosipulia on käytetty sisäisesti yskänlääkkeenä ja vastustuskyvyn parantajana. Ulkoisesti sitä on käytetty ihoruhjeisiin. Valkosipulin käyttöä flunssaisena unisukissa ei ole tieteellisesti perustelut, mutta edelleen moni niin tekee. Ripustettavilla valkosipulilla on myös karkotettu vampyyreja osana taikauskoperinteitä.

Valkosipulin säilytys

Tuore valkosipuli säilyy viileässä, kuivassa ja ilmavassa paikassa useita viikkoja. Kuivattu valkosipuli kestää oikein säilytettynä useita kuukausia. Huoneenlämpö on paras paikka kuivatun valkosipulin säilyttämisen.

Tiesitkö tämän valkosipulista?

Valkosipulin voimakas aromi ei ole valmiina kynnessä. Se syntyy vasta, kun kynsi pilkotaan tai murskataan. Tällöin muodostuu yhdiste nimeltä alisiini, joka antaa valkosipulille sen tunnusomaisen tuoksun ja maun.

---

Kainuulainen hunaja

Hunaja on yksi vanhimmista ihmisen käyttämistä makeutusaineista. Hunajan maku ja väri vaihtelevat paljon sen mukaan, mistä kasveista mehiläiset meden keräävät. Kainuulainen hunaja heijastaa ympäröivää luontoa ja sen kasvilajeja. Paikallisella hunajalla on aina omat erityispiirteensä.

Mehiläisillä on tärkeä tehtävä lähiluonnon pölyttäjinä. Vaikutus näkyy sekä puutarhoissa, että luonnonkasveilla kuten mustikalla ja puolukalla. Mehiläiset levittävät siitepölyä kukista toiseen karvaisen turkkinsa välityksellä samalla, kun keräävät sitä ravinnoksi kuoriutuville mehiläisille. Mehiläistarhauksen arvokkain tuote onkin pölytys, vaikka me tyypillisesti ajattelemme sen olevan hunaja.

Miten kotimainen hunaja valmistetaan?

Mehiläiset keräävät mettä kukista ja kuljettavat sen pesäänsä. Tärkeimmät satokasvit Kainuussa ovat vadelma, apilat, maitohorsma sekä metsämarjat. Mehiläisillä on tarkka järjestys pesässä, ja eri ikäiset mehiläiset suorittavat eri tehtäviä. Kerääjämehiläinen antaa meden pesämehiläiselle pesän suulla. Mesi levitetään pesässä kennoihin, joissa sen liika vesi haihtuu pois. Myöhemmin mehiläiset peittävät hunajakennon vahalla.

Valmiit hunajakennot kerään pesästä loppukesästä. Vaha poistetaan kennojen pinnalta ja hunaja lingotaan irti kennoista hunajalingolla. Hunaja siivilöidään linkoamisen jälkeen. Vaivaamalla tai antamalla valmiin kidemallin säilytettävästä hunajasta saadaan halutun käyttötarkoituksen mukaista, esimerkiksi voimaisen pehmeää ja samettista.

Miten hunajaa käytetään?

Hunajaa voi käyttää samalla tavalla, kuin sokeria. Hunaja makeuttaa juomat, leivonnaiset ja jälkiruoat. Se sopii sekä puuroon, jogurttiin, että kuumiin juomiin kuten teehen ja kahviin. Hunaja toimii säilöntäaineena, Hunajan hedelmäsokerin määrä on suuri, joten sen maku on tavallista sokeria makeampi.

Ruoanlaitossa hunaja tasapainottaa kastikkeiden ja marinadien happamuutta. Se sopii hyvin juuresten ja kasvisten maustamiseen paahdettaessa ja wokeissa. Hunaja karamellisoituu kauniisti kuumennettaessa, ja paistopinta on kauniin kiiltävä.

Hunajaa käytetään hoitavana tuotteena ja osana kansanperinnettä. Hunajaa voidaan käyttää kosmetiikassa, esimerkiksi osana kuorintavoidetta tai rasvaa. Hunajaa voi käyttää yskän tai ärtyneen kurkun rauhoittamiseen. Hunajaa voi käyttää osana haavanhoitoa tai lieville palovammoille.

Hunajan säilytys

Hunajan säilyttämisen paras paikka on huoneenlämpö. Jääkaappiin tai muuhun kosteaan tilaan sitä ei kannata laittaa, koska se imee itseensä herkästi kosteutta ja hajuja. Oikein säilytetty hunaja säilyy vähintään kaksi vuotta.

Hunajaa voi myös pakastaa. Pakastaminen hidastaa kiteytymistä, joten erityisesti juoksevan hunajan pidempään säilyttämiseen se sopii hyvin. Hunaja ei laajene pakastettaessa, joten sen voi pakastaa alkuperäisessä pakkauksessaan. Kiteytyneen hunajan saa takaisin juoksevaksi lämpimässä vesihauteessa.

Muita mehiläistuotteita

Hunajan lisäksi mehiläistarhauksesta voidaan kerätä mehiläisvahaa, mehiläispropolista, siitepölyä, emomaitoa, pergaa ja mehiläismyrkkyä. Tämän lisäksi mehiläistarhauksella on valtava vaikutus luonnon monimuotoisuuteen pölytyksen kautta.

Tiesitkö tämän hunajasta?

Hunaja on yksi harvoista elintarvikkeista, joka voi säilyä lähes muuttumattomana erittäin pitkään. Arkeologit ovat löytäneet muinaisista egyptiläisistä haudoista hunajaa, joka on ollut vielä tuhansien vuosien jälkeenkin syömäkelpoista.

---

Inkivääri – tulossa oleva kasvi

Zingiber officinale

Inkivääri on Aasian keittiöstä tuttu trooppisen ilmaston maustekasvi. Roemakassa sitä tullaan viljelemään kasvihuoneessa Suomussalmella. Inkiväärin syötävä osa on maavarsi. Tuoreena se on kuoreltaan yläosasta punertava, sisukselta heleänkeltainen ja maultaan tulinen, raikas ja sitruksinen. Kuivatun inkiväärin maku on väkevämpi ja intensiivisempi. Ammattimaisia kotimaisen inkiväärin viljelijöitä Suomessa on vain muutamia. Inkivääriä voi kasvattaa kotiloissa koristeellisena huonekasvina tai syötäväksi.

Miten inkivääri kasvaa Suomessa?

Inkivääri on trooppinen kasvi, jonka kasvukausi on noin 8 kuukautta. Inkiväärin idätys alkaa aikaisin talvella, muuten kasvukausi loppuu kesken. Ammattimaisesti kotimaisen inkiväärin kasvatus vaatii kasvihuoneen, että kasvukaudesta saadaan riittävän pitkä.

Miten inkivääriä käytetään?

Tuore inkivääri sopii käytettäväksi erilaisissa juomissa. Se toimii sekä kuumissa, että kylmissä juomissa. Inkiväärishotti on herättävä tapa aloittaa päivä. Tuoreen inkiväärin maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa, kun se raastetaan tai pilkotaan juuri ennen käyttöä.

Ruoanlaitossa inkivääri on tyypillinen marinadin osa. Se antaa raikasta makua kastikkeisiin ja liemiin. Se raikastaa salaatit ja tasapainottaa rasvaisia liharuokia.

Inkivääri sopii leivontaan. Perinteisesti inkivääri on joululeivonnan mauste. Se toimii makuparina myös porkkanan, kurpitsan, hunajan ja sitrusten kanssa. Inkiväärisiirappi on lämmin makeuttaja.

Inkivääri tunnetaan kauan ennen nykyistä lääketiedettä käytettynä rohdoskasvina. Kansanperinteessä sitä on käytetty ruoansulatusvaivoja, pahoinvointia ja flunssan oireita vastaan. Flunssakaudella inkivääri ja hunaja ovat kulkeneet perinteisesti rinnakkain.

Miten inkivääriä säilytetään?

Tuore juurakko säilyy jääkaapissa peittämättömänä tai paperipussissa muutamia viikkoja. Kuivattu inkivääri säilyy viileässä ja kuivassa useita kuukausia.

Pidempiaikaiseen säilytykseen parhaiten sopii pakastin. Voit pakastaa sen valmiina viipaleina tai kuutioina, mutta jäistä inkivääriä on myös helppo raastaa. Valmiiksi jääpalamuottiin öljyn kanssa pakastetut kuutiot sopivat hyvin ruoanlaittoon.

Tiesitkö tämän inkivääristä?

Inkiväärin tulinen lämmintunne ei synny samalla tavalla kuin chilin poltto. Lämmittävä tunne syntyy gingeroleista, jotka aktivoivat samoja lämpöreseptoreita kuin kuuma ruoka — siksi inkivääri tuntuu suussa lämpimältä myös kylmänä.

---

Ruusujuuri – tulossa oleva kasvi

Rhodiola rosea

Ruusujuuri on pohjoisen luonnon tunnettu rohdoskasvi. Luonnonvaraisena se kasvaa mm. Pohjoisimman Lapin tuntureilla, Siperiassa ja Keski-Aasiassa. Ruusujuuren käyttö viljelykasvina lisääntyy pikkuhiljaa Suomessa. Roemakassa sitä viljellään Suomussalmella, missä se hyötyy kasvukauden valoisista kesäöistä.

Ruusujuuri on lisätty CITES-suojeltujen lajien listalle. Se tarkoittaa, että luonnonvaraisia esiintymiä suojellaan tiukemmin. Viljelty ruusujuuri on vastuullisin tapa käyttää sitä.

Miten ruusujuurta viljellään?

Ruusujuuri kasvaa hitaasti. Siemenen kylvöstä valmiiseen satoon kuluu noin kuusi vuotta. Ruusujuurta viljellään mansikan tapaan kasvupenkeissä muovin alla.

Ruusujuuren hyödynnettävä osa on maanalainen juurakko. Juurakko kasvattaa kokoaa vuosittain. Sen vaikuttavien aineiden pitoisuus nousee koko ajan kasvin sadonkorjuuikään asti, ja lähtee taas laskemaan yli-ikäisessä kasvissa. Tutkitusti Suomessa vaikuttavien aineiden pitoisuudet ruusujuuressa ovat sen korkeammat, mitä pohjoisemmassa se kasvaa.

Ruusujuuren käyttö

Ruusujuuri tuoksuu halkaistuna ruusulle. Maku on raikas, hieman karvas ja mainen. Yleensä juuri kuivatetaan ja pilkotaan. Siitä valmistetaan uutteita, tinktuuraa, jauheita, rouheita ja erilaisia kapseleita. Juurta voi käyttää raasteena ja tuoreena inkiväärin tapaan, mutta tuoretta ruusujuurta voi olla haastavaa löytää.

Ruusujuuren versoja ja nuoria lehtiä voi syödä sellaisenaan. Ne sopivat esimerkiksi salaattiin.

Kansanperinteessä ruusujuurta on käytetty väsymystä ja rasitusta vastaan. Ruusujuuresta on haettu niin henkistä, kuin fyysistä suorituskykyä. Ruusujuuresta valmistettuja tuotteita otetaan aamulla, koska ne voivat nostaa vireystilaa illalla ja häiritä unta.

Tiesitkö tämän ruusujuuresta?

Ruusujuuri tunnetaan niin sanottuna adaptogeenina. Sillä tarkoitetaan kasvia, jonka ajatellaan auttavan kehoa sopeutumaan stressiin ja rasitukseen.